30 vuotta suojaa syväimpregnoinnista
30 vuotta sitten markkinoille tuli uudenlainen betonirakenteiden suoja-aine, eli StoCryl HG 200 -impregnointigeeli. Sen jälkeen tuotetta on käytetty betonipinnoilla noin 2 miljoonaa m². Mikä tekee geelistä erityisen ja miksi se kehitettiin? Entä millaisia tuloksia sillä on saatu aikaan?
Impgregnoinnin vaikutus 30-vuoden jälkeen
”Geelin 30-vuotisjuhlan kunniaksi palasin yhteen ensimmäisistä kohteista, joissa impregnointi tehtiin”, kertoo Kent Hankvist, joka on työskennellyt Sto:lla vuodesta 1993. ”Minulla oli etuoikeus olla mukana StoCryl HG 200:n ensimmäisissä testauksissa, ja olen saanut seurata kehitystä tähän päivään saakka. Ilokseni impregnointiprojekteja on kertynyt valtavasti!”.
Katso video, jossa testataan impregnoinnin vaikutusta yhteen ensimmäisistä impregnointikohteistamme Tukholmassa.
Miten impregnoinnin vaikutus kestää niin pitkään?
”Geelin kyky tunkeutua syvälle betoniin vähentää riskiä suojakerroksen kulumisesta tai heikkenemisestä UV-säteilyn tai mekaanisen rasituksen vaikutuksesta. Juuri tämä pitää impregnointitehon yllä vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Se on todella vaikuttavaa”, toteaa Kent.
Impregnointigeelin taustahistoria
Sodan jälkeisen rakennusbuumin aikana betonista tuli hallitseva rakennusmateriaali, ja impregnointia alettiin käyttää laajemmin betonirakenteiden suojaamiseksi veden tunkeutumiselta, pakkasvaurioilta ja ilman saasteilta.
Ensimmäisen sukupolven impregnointimenetelmät perustuivat nestemäisiin impregnointiaineisiin, joissa oli suuri määrä liuottimia ja vain 5–20 % vaikuttavaa ainetta (pääasiassa siloksaania). Tuon aikaisilla menetelmillä oli kuitenkin omat rajoituksensa. UV-valo ja lyhyt altistusaika heikensivät mahdollisuutta saavuttaa pitkäkestoinen suoja pienen tunkeutumissyvyyden vuoksi.
1980-luvun puolivälin jälkeen alettiin käyttää siloksin sijaan silaania. Silaani koostuu huomattavasti pienemmistä molekyyleistä, jotka pystyvät helpommin tunkeutumaan betonin huokosiin. Siitä huolimatta liuottimen osuus oli edelleen korkea. Ruotsin silta-asetuksessa BRO 88 useimmat impregnoinnit koostuivat pääasiassa liuottimesta, noin 80–95 %, ja loppuosa oli aktiivista silaania.
Uuden BRO 94 -silta-asetuksen valmistelutyössä kehitettiin betonin impregnointimenetelmä, jota käytämme edelleen tänä päivänä. Tukholman kaupunki sai tuolloin paikalliselta tiehallinnolta tehtäväkseen arvioida erilaisia betonin impregnointimenetelmiä ja -tekniikoita tavoitteenaan parantaa impregnointiaineen tunkeutumissyvyyttä.
BRO 94:n valmistelun tulokset osoittivat, että tärkein tekijä oli impregnointiaineen ja betonin välinen kosketusaika. Myös impregnointiaineen vaikuttavan aineen pitoisuus vaikutti sekä tunkeutumissyvyyteen että vedenhylkimiskykyyn.
Geelillä pidempi altistusaika
”Ajatus testata tiivistettyä silaania geelimäisessä muodossa tuli Folke Karlssonilta, joka työskenteli tuolloin materiaalitestauksessa (Stockholm Konsult)”, kertoo Kent. Geelimäisen koostumuksen tarkoituksena oli pidentää altistusaikaa ja mahdollistaa myös tiheämpien betonilaatujen impregnointi. Sto tuki Folken ideaa, ja näin alkoi tuotetekninen kehitys. Yhteistyö johti siihen, että Sto oli ensimmäinen materiaalitoimittaja markkinoilla, joka tarjosi tätä uutta impregnointiaineen tyyppiä, josta olemme tietysti erittäin iloisia ja ylpeitä, päättää Kent Hankvist.
StoCryl HG 200 -impregnointigeelin käyttö Suomessa
Suomessa StoCryl HG 200 -syväimpregnointiainetta on käytetty menestyksekkäästi yli 25 vuoden ajan. Tuote herätti heti alkuunsa suurta ihmetystä, koska testaukset osoittivat tuotteen imeytymisen betoniin olevan ainutlatuista, jopa yli 20 mm. Vuosien aikana StoCryl HG 200:lla on suojattu merkittävä määrä siltakohteita ja viimeisimpinä vuosina myöskin arvokiinteistöjä.
Myös Suomessa on testattu HG 200 -impregnointiaineen käyttäytymistä pitkäaikaisessa rasituksessa. Esimerkiksi impregnoidun sillan testitulokset osoittivat, että HG 200 -geelin suojaavuusominaisuus ei ole heikentynyt tai poistunut 16 vuodessa, vaan jopa parantunut.